LAPPEENRANTA
– Enää en pelkää naapureita, huokaisee nainen kotinsa keittiössä.
Nainen on Niina Ekholm, reilu nelikymppinen lastentarhanopettaja. Paitsi nyt hän on osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä.
Viimeisimmän työpäivänsä Ekholm teki syksyllä 2016. Tuolloin tuli romahdus. Palataan tuohon aamuun vielä myöhemmin. Ensin selvitetään, miksi parhaassa työiässä oleva lastentarhanopettaja menetti työkykynsä. Virallinen diagnoosi on masennus. Työuupumusta ei lääketieteellisessä tautiluokituksissa määritellä sairaudeksi.
Ekholmin nostaa yhdeksi suurimmaksi sairastumisen syyksi sen, että joutuu olosuhteiden pakosta tinkimään omasta työmoraalistaan.
– Tuntui, että oli aina väärässä paikassa. Jos oli lasten luona ryhmässä, niin oli huono omatunto siitä, että paperityöt jäivät tekemättä. Toisinaan taas piti kirjoittaa sihteerinä asioita lapsesta, jonka kanssa et ehdi olla tarpeeksi.
Jaksamista söi työn jatkuvat keskeytykset, poissaolot, vaihtuvat sijaiset ja liian vähälle ajalle jäävät lapset.
Päiväkodeissa koetaan usein kuormitusta
Lappeenrantalaisen Niina Ekholmin tuntemukset työn kuormittavuudesta eivät ole ainutkertaisia. Viime keväänä uutisoitiin lappeenrantalaisen päiväkotihenkilöstön mielenterveyspuolen sairauslomien lisääntymisestä.
Samaan aikaan osa kaupungin päiväkotien työntekijöistä kertoi Ylelle nimettömänä omasta arjestaan työpaikalla: Ryhmät ovat jatkuvasti liian suuria, eikä sijaisia palkata. Kärsijöinä ovat ammattilaisten mukaan henkilökunta sekä varhaiskasvatettavat lapset.
Syiksi on kerrottu uuden varhaiskasvatuslain mukana tuomat muutokset, ryhmäkokojen kasvaminen ja laittoman suuret lapsiryhmät, sijaisten puute sekä se, että avunpyynnöt eivät tuota toivottua tulosta.
Lappeenranta otti käyttöön lain salliman subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksenelokuussa 2016. Se pisti pakan sekaisin monessa päiväkodissa: puolikasta päivää hoidossa olevat lapset vapauttivat resurssia ryhmiinsä, ja se pyritään tietenkin täyttämään. Lopputuloksena on, että lapsia on ryhmissä entistä enemmän kirjoilla ja kaikille ei meinaa löytyä omaa naulakkoa.
Viime vuoden lukuja sairauslomista ja niiden syistä odotetaan vielä.
Tilastot näyttävät puhtailta
Lappeenrannassa varhaiskasvatuksen tilanne on erikoinen. Työntekijät ja korkeimmat virkamiehet puhuvat tilanteesta osittain täysin ristiin.
Alan työntekijät ovat avautuneet useaan kertaan liian suurista lapsiryhmistä. Tuorein kysely työssä jaksamisesta tehtiin loppuvuodesta 2017, ja sen avoin palaute kertoo samaa viestiä: sijaisia ei ole ja liian suuret ryhmät aiheuttavat jopa vaaratilanteita.
Kaupungin varhaiskasvatusjohtaja kertoo, että käyttöaste on päiväkodeissa pienempi kuin sata prosenttia.
– Siellä ei juuri koskaan ole kaikki lapset paikalla, sanoo varhaiskasvatusjohtaja Päivi Virkki.
Varhaiskasvatusjohdon mukaan ryhmäkokojen ylityksiä tapahtuu vain harvoin ja ne ovat tilapäisiä. Työntekijöiden mukaan ylitykset ovat jopa vuosilomien mittaisia.
Viime keväänä ministeriö tarkensi kunnille ohjettaan tilapäisistä ryhmäkokojen ylityksistä. Tilapäinen ylitys saa tulla vain jos syynä on lapsen läsnäolon ylitys. Esimerkiksi vanhemman yllättävä ylityö.
Myös edistystä on tapahtunut. Sijaisten sähköinen rekisteri on vihdoin saatu käyttöön ja sen toivotaan helpottavan sijaisten löytämistä äkillisissä tilanteissa. Rekisterin hyödyt ovat mitattavissa käytännössä vasta myöhemmin. Kaupunki on myös palkannut lisää erityisopettajia varhaiskasvatukseen sekä noin kymmenen uutta työntekijää esiopetusryhmiin.
Kysely herättää ristiriitaa
Tuorein kysely varhaiskasvattajien työssä jaksamisesta oli pääluottamusmiesten tekemä. Aloite kyselystä oli tullut kaupungin yksittäisiltä valtuutetuilta. Kyselyn vastausprosentti jäi alle 40 prosenttiin. Varhaiskasvatusjohtaja Päivi Virkki ei pidä kyselyä kovinkaan luotettavana, eikä se näin aiheuta toimenpiteitä.
– Olisimme voineet tehdä kyselyn yhteistyössä. Haluaisimme tarkempaa tietoa, ja että ihmisillä on mahdollisuus vastata mitä he oikeasti ajattelevat ilman, että heitä johdatellaan johonkin suuntaan. Nyt tehty kysely ei ollut kovinkaan ratkaisukeskeinen.
Osa valtuutetuista kokee, että varhaiskasvattajien ahdinkoon on vaikea tarttua, jos toimialajohto lakaisee ongelman maton alle.
– Kyllä tällaisen kyselyn pitäisi herättää. Tässä on kuitenkin iso ryhmä ihmisiä takana. Toivon, että työyhteisössä löytyy sellainen ymmärrys johdon ja työntekijöiden välille, että halutaan nämä ratkaista, eikä lakaista ongelmia maton alle, sanoo valtuutettu (sd.) Sanna Koskenranta.
“Tiesin, ettei tämä ole sydänkohtaus”
Niina Ekholm työskenteli päiväkodeissa vuodesta 1993 lähtien. Aluksi lastenhoitajana, sitten hän opiskeli työn ohessa itsensä sosionomiksi lastentarhanopettajan pätevyydellä.
Lokakuisena aamuna vuonna 2016 Ekholm sai elämänsä ensimmäisen paniikkikohtauksen.
– Olin lähdössä töihin, kun oireet iskivät. Tiesin onneksi heti, ettei tämä ole sydänkohtaus, enkä kuole tähän, vaikka oireet ovatkin samankaltaisia.
Ekholm soitti työterveyteen ja hänen hoitonsa alkoi. Hoitoon on kuulunut lääkkeitä ja terapiaa. Ensimmäisistä kuukausista paniikkikohtauksen jälkeen nainen ei muista paljoakaan. Toipumisaikana pelkkä vieraan päiväkodin näkeminen sai hänet voimaan pahoin.
Nyt vointi on parempi. Tällä viikolla Lappeenrannassa kokoontui ensimmäisen kerran työssään uupuneiden päiväkodissa työskentelevien vertaistukiryhmä. Ekholm pisti ryhmän kasaan ja toimii siinä vertaisohjaajana.
On vielä yksi kysymys: Mitä ajattelet paluusta päiväkotimaailmaan?
– En aio palata, en koskaan. En halua työskennellä sellaisissa olosuhteissa, missä ne tärkeimmät eli lapsetkin kärsivät.