Pitäiskö meidän vai mennä siivoon?

Share |

Sunnuntai 18.1.2015 klo 13:03 - Riitta Haapala, poliitikko, kansanedustajaehdoka, LTO, Amm.opettaja, kaup.valtuutettu, luottamusmies


Pitäiskö meidän vai tulla siivoon?
 
Rautatieasemalla tapahtunutta nyt ihmetellen kuvailen. Oman vaalitapahtuman jälkeen palasin eilen kotiin junalla... 
Eräs vanhempi rouva alkoi oksentamaan rajusti, ja lähdin hakemaan apua läheisestä kahvilasta, ja lipunmyynnin puolelta. Kuusi vr-virkailijaa istui silloin ilman asiakkaita lipunmyynnissä... ajattelin että joku voisi tulla vilkaisemaan tilannetta, tuoda paperia, neuvoa siivojista tms. Olen nähnyt aiemmin vastaavan tilanteen johtavan sydänkohtaukseen, joten parempi kai kysellä apua... Hankala tilanne, kun olin itsekkin  pian junalle lähdössä Toijalaan päin, ja sairastuneen vanharouvan juna lähti vasta tunnin kuluttua... 
 
Siivoojia, vartijaa tms. ei kuulunut, ja kysyin toisen kerran lipunmyynnistä miten toimitaan. Kuului vain tyly, harmistunut nuoremman vr-virkailijan vastaus: "Pitäiskö meidän vai tulla siivoamaan?"  Vastasin, etten tarkoittanut siivoamista, mutta tarkastaa tilanne, neuvoa, soittaa johonkin... Kukaan ei noussut paikaltaan näistä kuudesta vr-naisesta. Tilanne kuin ruotsalaisesta tv-sarjasta Hubotit, melkein ihmisiä, robotit palvelutehtävissä. Missä reagointikyky, inhimillisyys, omaaloitteisuus, välittäminen, maalaisjärki? Eikö todella ole lupa auttaa? Olisiko virkailija voinut nousta tuolistaan, tulla hetkeksi vierelle, kysyä, mitä asiaa? Onko huutelu omalta luukulta asiallista? Missä olet lähimmäinen?
 
Asiakkaat liukastelivat oksennuksen läpi makalaukkuineen. Onneksi viereisen kahvilan rouva (huom. yksin työskentetelevä) tuo avuksi lisää paperia, ja joku miesmatkustaja muovipussin... Keskellä salia, rouvan lähellä, suureen ääneen paasaten Kimmo Sasi, vierellään Ben Zyskowicz kehuvat näkyvästi hienosti pukeutuneita herroja, omasta onnistuneesta vaalipäivästään Tampereella.... Kukaan ei huomaa pientä rouvaa, tapahtumia ympärillä, siinä vieressä vasemmalla, oman klaanin nostatus jatkuu... 
 
Minä-minä-maailmaan sulkeutunut väki kulkee ohi tapahtuman, vartijatkin jotka hakevat R-kioskilta kahvia, ovat eri VR-alueen vartijoita, eivät voi kuulemma auttaa... Soitan heidän neuvostaan rautatien ovessa olevaan numeroon, kerron uudelle vartijointiliikkeelle tilanteen, pyydän siivojaa... Menen sairastuneen rouvan luo, katson tilanteen, juttelen hetken... Sitten onkin jo juostava omalle junalle... 


Avainsanat: Välittäminen, yhteiskunta, yhteisöllisyys, politiikka, ihmiset


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini