Pitäiskö meidän vai mennä siivoon?

Sunnuntai 18.1.2015 klo 13.03 - Riitta Haapala, poliitikko, kansanedustajaehdoka, LTO, Amm.opettaja, kaup.valtuutettu, luottamusmies

Pitäiskö meidän vai tulla siivoon?
 
Rautatieasemalla tapahtunutta nyt ihmetellen kuvailen. Oman vaalitapahtuman jälkeen palasin eilen kotiin junalla... 
Eräs vanhempi rouva alkoi oksentamaan rajusti, ja lähdin hakemaan apua läheisestä kahvilasta, ja lipunmyynnin puolelta. Kuusi vr-virkailijaa istui silloin ilman asiakkaita lipunmyynnissä... ajattelin että joku voisi tulla vilkaisemaan tilannetta, tuoda paperia, neuvoa siivojista tms. Olen nähnyt aiemmin vastaavan tilanteen johtavan sydänkohtaukseen, joten parempi kai kysellä apua... Hankala tilanne, kun olin itsekkin  pian junalle lähdössä Toijalaan päin, ja sairastuneen vanharouvan juna lähti vasta tunnin kuluttua... 
 
Siivoojia, vartijaa tms. ei kuulunut, ja kysyin toisen kerran lipunmyynnistä miten toimitaan. Kuului vain tyly, harmistunut nuoremman vr-virkailijan vastaus: "Pitäiskö meidän vai tulla siivoamaan?"  Vastasin, etten tarkoittanut siivoamista, mutta tarkastaa tilanne, neuvoa, soittaa johonkin... Kukaan ei noussut paikaltaan näistä kuudesta vr-naisesta. Tilanne kuin ruotsalaisesta tv-sarjasta Hubotit, melkein ihmisiä, robotit palvelutehtävissä. Missä reagointikyky, inhimillisyys, omaaloitteisuus, välittäminen, maalaisjärki? Eikö todella ole lupa auttaa? Olisiko virkailija voinut nousta tuolistaan, tulla hetkeksi vierelle, kysyä, mitä asiaa? Onko huutelu omalta luukulta asiallista? Missä olet lähimmäinen?
 
Asiakkaat liukastelivat oksennuksen läpi makalaukkuineen. Onneksi viereisen kahvilan rouva (huom. yksin työskentetelevä) tuo avuksi lisää paperia, ja joku miesmatkustaja muovipussin... Keskellä salia, rouvan lähellä, suureen ääneen paasaten Kimmo Sasi, vierellään Ben Zyskowicz kehuvat näkyvästi hienosti pukeutuneita herroja, omasta onnistuneesta vaalipäivästään Tampereella.... Kukaan ei huomaa pientä rouvaa, tapahtumia ympärillä, siinä vieressä vasemmalla, oman klaanin nostatus jatkuu... 
 
Minä-minä-maailmaan sulkeutunut väki kulkee ohi tapahtuman, vartijatkin jotka hakevat R-kioskilta kahvia, ovat eri VR-alueen vartijoita, eivät voi kuulemma auttaa... Soitan heidän neuvostaan rautatien ovessa olevaan numeroon, kerron uudelle vartijointiliikkeelle tilanteen, pyydän siivojaa... Menen sairastuneen rouvan luo, katson tilanteen, juttelen hetken... Sitten onkin jo juostava omalle junalle... 


93 kommenttia . Avainsanat: Välittäminen, yhteiskunta, yhteisöllisyys, politiikka, ihmiset

Toiveita puutarhasta ja Tanskan mallista -rouvan viestiä päättäjille

Keskiviikko 8.9.2010 klo 0.23

Istuin apteekin jonossa eilen, antibioottia jalkaani hakemassa. Olin hieman ajatuksissa ja väsähtänyt kipuihini, kun jalkani oli hetki sitten leikattu, ja tukisukat kiristi, kuumeilinkin vielä. Jalkoja ei saanut siinä juuri ylös, oli vain odotettava, jonotettava muiden asiakkaiden kanssa.

Iloinen rouva tervehti, ja istui viereeni rupattelemaan. Hän oli ikäihmisiä, mutta asui vielä omassa asunnossaan. Tuumaili tietokoneen kätevyyttä, joka vie hänet skypettämään Englantiin asti, opiskelevia lapsenlapsia tervehtimään ja laskutkin maksetaan nykyään hetkessä koneella.

Ei ollut rouvalla tylsää, kun terveenäkin oli vielä saanut olla. Tuumaili tulevaisuutta, kun ei enää itse selviä kotona. Oli nähnyt ohjelman Tanskalaisesta vanhainkotiajatuksesta, jossa vanhainkoteja ei varsinaisesti ole, vaan tuettuja koteja, joissa ihanat puutarahat ja ulkoilumahdollisuuttakin. Ei näkynyt pitkiä käytäviä, vaan ihmisten oloisia kotikoloja. Mites meille saisi tälläisia ja tarpeeksi henkilökuntaa tueksi senioreille, auttamaan kun omat jalat ei kanna yms., rouva kyseli.

Niinpä, käyttäjäkunnan toiveet tulisi ottaa huomioon, ja mietittävä kohtuuhintaista oloa ja kodikasta kotikoloa vanhuksillemme.

Rouva huikkasi heit iloisesti, ja lähti vuoronumeron vilkkuessa farmaseutin palveltavaksi. Ja minäkin hymähdin jo iloisemmin, ja ajattelin tulevaa järvilenkillä, kun jalat kunnossa parin viikon päästä taas... 

1 kommentti . Avainsanat: yhteiskunta

Kapellimestari Esa-Pekka Salosen mietteistä koottua 31.8.10 - Monikultturisuus rikastuttaa, geenipakka sekaisin...

Tiistai 31.8.2010 klo 14.30 - Riitta Haapala

Kapellimestari  Esa-Pekka Salonen toteaa (Aamutv:ssä, MTV 3, 31.8.10) että suomen katukuva on niin homogeeninen, muualla kulttuuri on monimuotoista, joka tuo energiaa ja iloa elämäämme.  Hän kertoo kokemuksiaan Tukholmasta, jossa eri kulttuurien edustajat on myönteinen asia. Toivoen meiltäkin uutta myönteistä asennetta.

Pitäisi laittaa geenipakka sekaisin. Geeniperimät voisi terveesti sekoittaa Suomessakin. Onhan Lappalaisetkin eri rotua kun Hämäläiset, ei suomalaisetkaan samaa perimää vättämättä ole.Toki Suomalaista kulttuuria, Suomenkieltä ja kaksikielisyyttä yms. tulee tukea. Missä kohtaa oikeasti tulee se yhtenäinen Suomi?, kysyy Salonen. Suvatsevaisuutta nyt tarvitaan. Suomalaisena maailmankansalaisena kapellimestari haluaa haastaa meidät näkemään asioita uusin silmin.

Maahanmuuttajat rikastuttaa kulttuuriamme. Saamme paljon rikastuttavamman elämän, elämän taso kasvaa eri kulttuurien kautta. Hänen myönteinen asenne on vain vahvistunut kapellimestarina eri puolella maailmaa, erilaisten ihmisten kanssa. Niinpä...periaatteessa ihminen on aina samanlainen, luojan luoma, ihon väristä riippumatta. Sama sydän se sykkii …ihmisen sisin.

Ihmisten turhautuminen lienee ymmärrettävääkin nyt Suomessa, toteaa Salonen. Raju työttömyys ja tämän ajan epävarmuus laittaa puolustamaan omaa liiankin tarkkaan. Vaikka todellisuudessa ongelmamme ei ole mitenkään riippuvaisia mahanmuuttajista, eikä kukaan vie meiltä työtä pois. Heitä on Suomessa niin vähän, että ongelmamme eivät lisäänny näistä seikoista. Yleisestä alakulosta on nyt noustava...nostettava taas itsensä ylös ja tartuttava kaikenlaiseen työhön, toimeen, ennakkoluulottomasti erilaisten ihmisten kanssa.

Vaahtosuisella lietsomisella ei saada mitään aikaan. On nostettu muutamia ulkomaalaisia poliittisiin hampaisiin (politiikan keppihevonen nyt), ja tehty asiasta liian suuri juttu. Tämä on hyvin surullista ja valitettavaa Esa-Pekka Salosen mukaan.

Voi kun me suomalaiset luottaisimme itseemme taas, olisi kaikille tilaa elää ja olla onnellisena. Voidaan olla iloisia ja ylpeitä! Mentaliteetti  nyt ylös, ei epäillä aina pahinta! Nostettiinhan Suomi Newsweekin mittausten mukaan maailman parhaaksi maaksi, muistuttaa Salonen.

1 kommentti . Avainsanat: yhteiskunta