Pettävällä jäälläSunnuntai 8.2.2015 klo 14.52 - Riitta Haapala Kirjoitan unestani, jonka näin viime yönä. Se oli ensin aamulla minulle kuin muutkin unet, mutta sitten mietin, mitä oikein olinkaan katsellut...Koskaan en ole mitään ihmeempiä unia nähnyt, jotta siksi nyt tätä tässä tuumailen... Näin unta, että olimme järven/meren rannalla, jäät olivat lähdöllään, ministeri Päivi ja Sari Essayah huutelivat/varoittelivat pettävästä jäästä, ja me muu porukka ei uskallettu lähteä heikon näköiselle jäälle. Sitten osa kuitenkin lähti ja upposi kainaloihin asti. Osa ui jääkylmässä vedessä vastarannalle päin... Toisessa unessa Sari Essayahin piti päättää, kirjoittaako paperin A vai B alle, meillä ympärillä olevilla väellä vahva ajatus B-sopimuksesta, joka olisi eu-vastaisempi päätös tms. Jumalan mieleisempi ratkaisu... Ei ollut B kuten ehdotus A, joka niin hieno ja upea tarjous/päätös... Sari meinasi kirjoittaa A-ehdotuksen, mutta käskikin meidän kaikkien mennä rukoilemaan allekirjoituksen puolesta...Minä rukoilin alakerrassa (oli kuin linnan kappeli tms.). Olin rauhallinen, tyyni, mutta huusin tai rukoilin kuuluvalla äänellä, lupasin kuuliaisuutta vilpittömästi, Jumalan puoleen rukoillen. Käännyin rukoilessani eri suuntiin ; pohjoinen, itä, etelä, länsi... Osa meistä kansasta rukoili maatasolla, kuin suuren kaupungin, sen katujen varsilla... Toivoa siinä unessa oli, ja jotenkin helppo, vapaa olla siinä yhteisessä huokauksessa, rukouksessamme maamme asioiden puolesta. Mikä mahtaa ollakkaan unen tarkoitus? Oliko vain unennäkijän omaa pohdintaa, ihmettelyä maailmanmenosta unessaan? Saa kommentoida ja poistaa... Ajatuksia nyt, näin vapaana sunnuntaipäivänä herännyt : Puolue joka ei kulje pettävällä jäällä... Vai VIESTI ROHKAISUKSI Rohkeille, erilaisille, halveksituillekkin. Ollaan erilaisia, omia itsejämme uskovinakin, teeskentelemättömiä, toisista välittäviä.... Sillä vahva, rohkea, kuuliainen maamme porukka voi vielä viedä asioita hyvään suuntaan. Olemme tärkeiden haasteiden edessä jatkuvasti, joten rukoustukea maasamme tarvitaan! Taivaasta tulevaa viisautta ja rohkeutta kaikille, jokaisen puolueen päättäjälle! |
1 kommentti . Avainsanat: Rohkeus, kuuliaisuus, erilaisuus, suvaitsevaisuus, usko, toivo |
"Sanotaan, ettei nykyajan ihminen ymmärrä vanhanaikaista sanomaa. Voi olla, että nykyajan ihminen ei ymmärrä, mutta nykyajan ihmisen sydän ymmärtää ja maistaa, missä on Golgatan leipä, sanoo evankelista Hilja Aaltonen, 102."Keskiviikko 13.4.2011 klo 10.57 - Riitta Haapala,ehdokas nro 57, KD,Pirkanmaa Löysin Hilja Aaltosen haastattelun netistä (11.5.10, kirj.Samuli Pörsti) Tämä sanoma,haastattelu kulkee tämänkin päivän aiheissa. Tampereen vaalikojulla tapaamani nääntyneet ja rääkkääntyneet ihmiset saavat uskomaan tähän viestiin... Hiljan sanoista: "Aaltonen tunnustaa pelkäävänsä, että tarvitsemme kansakuntana vielä vaikeat ajat. Aineellinen hyvä on paaduttanut suomalaiset. Kun sota-aikana perunankuoret olivat suurta herkkua, nyt meillä on autot, osakkeet ja etelänmatkat – mutta kasvava tyytymättömyys sisimmässä. Yltäkylläisyys on auttanut meitä pakenemaan Jumalaa. Samaan aikaan olemme penseitä jakamaan paljostamme niille, joilla ei ole mitään. – Pyhän Hengen pilvi on yhä Suomen päällä, mutta jokin pidättää. Pakkasyö on käynyt vainion ylle joka kirkossa. – Kyllä sydämet janoavat nytkin. Mutta nykypäivän ihminenkin kaipaisi yksinkertaista, vanhanaikaista,kyynelten keskeltä julistettua veren sanomaa: "Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä." – Ei rääkätty ihminen, joka on nääntymässä taakkojensa alle, tule autetuksi, ellei saarnatuoleista kuulu tämä ristin sovintosaarna. Aaltosen mukaan pappien pitäisi ennen saarnatuoliin menemistä viipyä Jumalan edessä polvillaan kysymässä, mitä pitäisi puhua. – Silloin, kun pappi on ollut Jumalan edessä kasvoillaan niin kauan, että kuullut Jumalalta sanoman – silloin sydämet ymmärtävät ja ihmiset saavat vastauksen kysymyksiinsä. Kirkosta lähdetään kyynelin. Kun Pyhän Hengen tuuli alkaa puhaltaa, se kokoaa yhteen koko Jumalan lauman. Elävässä uskossa ei ole minkään kirkon leimaa – vain Golgatan leima, Hilja Aaltonen sanoo. – Minä odotan vanhanaikaista herätystä. Odotan, että se alkaisi isosta kirkosta. Ei hurmosliikkeenä, vaan hiljaisena ja jykevänä, Jumalan Sanan mukaisena. Silloin sairas paranee kesken evankeliumin saarnan. Näemme ihmeitä. – Silloin kun saarnatuoli syttyy, kirkko on tulessa." |
1 kommentti . Avainsanat: usko, toivo |
RIITTA HAAPALA