Lasta pitää suojella, hän ei ole pieni aikuinen

Keskiviikko 10.8.2016 klo 11:57 - Riitta Haapala, LTO. AmO

Lasta pitää suojella, hän ei ole pieni aikuinen

Lasta pitää suojella. Hän kestää paljon vähemmän kuin aikuinen. Esimerkiksi kymmenvuotias on vielä kamalan pieni. Koska aivot ovat kesken, lapsi koukkuuntuu nettiin ja pelaamiseen herkemmin kuin aikuinen. Aikuisen on toimittava suodattimena, varoiteltava ja selitettävä. Kannatan positiivista kyttäämistä. Oma mukulansa on tunnettava, häntä ei saa jättää netin armoille. Hän näyttää pärjäävän yksin, mutta ei pärjää.

Jari Sinkkonen toteaa näin järkevästi kun pohtii taas haastattelussa lapsen kasvua ja kehitystä.

Kuinka moni meistä vanhemmista hyvää hyvyyttään pitää pientään kuin vertaisenaan, kohtelee kuin aikuista. On välillä hämmentävää, että pieni 10-vuotiaani on niin nokkela ajatuksissaan ja toimittaa asioita kuin isot ihmiset. Vaikka reippautta löytyy, hän on pieni lapsonen, jonka aivojenkehitys on vielä kesken. Sisäiset voimat ei näin riitä vastuunkantoon kuin joissain asioissa... Tätä yritän itsekkin välillä hokea reippaan, sanavalmiin neidon rinnalla...ideoita ja touhua riittää nuorten neitojen ympärillä. Ja kun he toimivat ajottain niinkin fiksusti, että ovat kuin nuorisoa.

Kuitenkin ihanaa lapsuutta on vielä... Ja joinain päivinä olenkin hymyillen yllättänyt tytöt nukkeleikeistä. Kun tytöt kävelivät tässä kerran nukenrattaita työntäen, tulivat minua vastaan töistä päästyäni... Tippasilmässä katselin tätä aitoa näkyä, leikin voimaa...

Hei katsotaan yhdessä tubettajien, twiittajiemme, pokemon-fanien yms.perään. Tuetaan lapsuutta, ja leikkiä... se on autuutta aivoille, kasvun ja kehityksen parasta antia...

On kaikki niin ohikiitävää... Hyvä lapsuus kuitenkin kultaa koko elämämme parhaat muistot💚

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapset, vanhemmuus, leikki

On vain tämä hetki - 12 -vuotiaan tytön elämänohjeet

Perjantai 19.9.2014 klo 11:32 - Riitta Haapala

On vain tämä hetki -12-vuotiaan brittitytön elämänohjeet 
Kuuntelin Klinikin kappaletta " on vain tämä hetki" ... Mietin niitä Ukrainan yllä olleita lentokoneessa, juuri ennen räjähdystä, Tsunamiin joutuneita, juuri ennen jättiaaltoa... Viimeinen halaus, viimeinen sana, viimeinen kirjoitus.
Koskettavaa on ollut lukea nuorten ajatuksia jotka on kirjoitettu kirkkain mielin, viimemetreillä, lopullisen sairautensa saattelemana. Yksi kirjoittajista on 12-vuotias brittityttö Athena. Hän kuoli toukokuun lopussa syöpään, mutta ennen kuolemaansa Athena ehti piilottaa kotinsa peilin taakse rohkaisevan ja positiivisen viestin perheelleen. Viestin löysi Athenan isä. Hän julkaisi medialle seuraavan kirjoituksen...
Ota sydämeesi nämä sanat....
Tässä muutama elämänohje peilin takaa löytyneestä pitkästä viestistä:
Ilo riippuu vain meistä itsestämme.
Ei se onnellinen loppu, vaan se tarina.
Tavallisen ja erityisen välinen ero on pieni. Muista, että ilo on matka, ei lopputulos.
Ole iloinen ja vapaa, usko elämään, niin olet ikuisesti nuori.
Jos tiedät jonkun nimen, et tiedä hänen tarinaansa.
Teot eivät kerro siitä, mitä toinen on joutunut kokemaan.
Rakkaus on kuin lasia, se näyttää kauniilta, mutta särkyy helposti.
Rakkaus on todella harvinaista. Elämä on outoa, mikään ei ole pysyvää, ja ihmisetkin muuttuvat.
Nauti jokaisesta päivästä. Kannattaa todella elää, kuin tämä päivä olisi viimeinen.
Elämästään voi tehdä ihanaa tai kamalaa.
Ne, jotka todella rakastavat sinua, pysyvät rinnallasi tilanteesta huolimatta.
Elämä on vuoristorataa; ilman ylämäkiä ei ole alamäkiä.
Joskus vielä rakastumme ihmiseen, jolle voimme avata sydämemme.
Rakkaus ei ole sitä, kenen kanssa vietät loppuelämäsi, vaan sitä, ketä ilman et voi sitä viettää.
Elämä on peliä ja rakkaus on voittajan palkinto.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nuoret, lapset, perhe, positiivinen ajattelu, elämä

Turvallinen syli ja terve minäkuva lapsesta nuoruuteen...

Lauantai 16.4.2011 klo 14:26 - Riitta Haapala,ehdokas nro 57, KD,Pirkanmaa

Anna-Riikka 5v. kapuaa sänkyyn viereeni aamuaikaisella, ja sanoo."Katso äiti. Haluan nähdä sun kasvot. Kato mua silmiin..."

Lapsi haluaa tulla nähdyksi, kuulluksi, olla olemassa vanhempiensa katseiden vahvistamisen kautta. Lapsen sylittely ja haliminen ei ole pikkujuttu lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen ja itsetuntemuksen kannalta. Silmiin katsominen on kuin laulu, jossa todetaan:"Sinut nähdä kun saan, ja nähdyksi tulla. Kaksi pelkonsa voittaa."(Juha Tapio).

Tätä ajatusta vahvistaakseni löysin myös hyvän kirjoituksen, jossa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen toteaa Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun-kirjansa sisältöjä. Kirja on kattava esitys lapsen perustarpeista.

Sinkkonen ei anna tarkkoja toimintaohjeita. Hän luottaa aikuisen kykyyn olla sensitiivinen ja reflektoiva, eli kykyyn olla lapsen kanssa vuorovaikutuksessa lapsen aaltopituudella. Toisaalta Sinkkonen toteaa, että kaikkien vauvojen elämään ei riittävän hyviä vanhempia riitä. Huostaanotto on joskus välttämätöntä.

Varhaiset traumat vahingoittavat aivoja

  • Psykoterapia perustuu uskoon tai toivoon, että absurdin ahdistuksen, pelkojen ja depression syyt on mahdollista selvittää. Sinkkosen mukaan terapioita tarvitaan, mutta valitettavasti joskus traumat ovat liian pahat. Aivojen kuvantamistutkimukset tuottavat nykyisin uutta tietoa. Patologinen vuorovaikutus näkyy aivoissa tuhoutuneina alueina.
  • Varhaiset turvattomuuden, pettymysten ja hylkäämisten kokemukset tuottavat vauvalle valtavan stressin ja vastoin perinteistä uskomusta lapsen stressinsietokyky on huonompi kuin aikuisen. Pitkäkestoinen stressi tuottaa vaikeita neurokemiallisia tiloja, jotka tuhoavat keskushermostoa. Aikanaan tämä näkyy muistin ja ajantajun heikkoutena, impulssiyliherkkyytenä ja aggressiivisuutena, jolloin kynnys väkivaltaisuuteen on matala.
  • Ei voida liikaa korostaa, kuinka tärkeää lapselle on turvallinen syli ja emotionaalinen kiintymyssuhde ainakin yhteen aikuiseen.

Ylpeyden pelosta tähtikulttiin

  • Nykytodellisuus on hektinen, mutta lapsen kehitystä ei voi nopeuttaa. Minäkuvan ja tunteiden kehitys eivät tapahdu napista painaen. Naperon tietokonetaidoista ei voi päätellä, että hän olisi muilla alueilla aikuisten veroinen.
  • Eri aikoina on kasvatuksen filosofia vaihdellut. Vielä 40 vuotta sitten Suomessa harjoitettiin mustaa pedagogiikkaa. Lapselta piti ottaa luulot pois. Hyvän itsetunnon merkit käsitettiin perisynnin pilkahduksiksi, siis ylpeydeksi. Harrastettiin häpeärangaistuksia. Yhä on niin, että vanhempi väki pohtii kansallisella tasolla, mitä muut meistä ajattelevat.
  • Nyt on menty toiseen laitaan. Idols-tyyppinen tähtikultti rulettaa. Lapsi on olemassa vanhemmilleen erikoisosaajana. Vanhemmat kiidättävät pienokaisiaan harrastuksesta toiseen ja pienokaiset varmistavat stressinsä yökautisella tietokonepelaamisella. Sinkkonen näkee näissä ilmiöissä uudentyyppisen narsistisuuden ja selityksen sille, että lasten levottomuuden lisääntyminen on totta.

Ohjastusta satujen ja leikin maailmaan

  • Sinkkonen liputtaa klassisten satujen puolesta. Satujen hyvyyden ja pahuuden välillä ero, joka kehittää moraalitajua. Aikuisen kuuluu antaa alkuyllyke leikin maailmaan. Sen jälkeen lapsi osaa itse kehittää tarinoita yksinkertaistenkin lelujen avulla. Vanhempien ei pidä tuppautua leikkiin eikä kiikuttaa siihen elektronisia hirviöitä.
  • Mielikuvitus kehittää minuutta. Vahva minuus suojelee peli-, päihde- ja ihmissuhderiippuvuuksilta. Kasvuvuosina lapsen itsetunto ailahtelee rajusti. Vanhemmat voivat tukea tai tuhota sitä. Rakkaus ja rajat -ajattelu on kiistattomasti hyvä asia.

3 kommenttia . Avainsanat: perhe, lapset, nuoret, hyvinvointi