Yli 93 000 työttömänä -Kotimaamme häpeä ja huoli!

Tiistai 30.12.2014 klo 7.56 - Riitta Haapala, KD, LTO, Ammatillinen opettaja, poliitikko, äiti

Työttöminä yli 93000 vuonna 2015

Ensi vuoden ennusteissa työttömyysprosentin arvioidaan olevan 8-9.  Miten kotimaamme on joutunut tähän tilanteeseen? Kun lukee tämän päivän uutisen, voisi sukeltaa peiton alle vaikka koko päiväksi...

Työttömyyden määrä on nyt niin suuri, että tarttis varmaan tehdä jotain suurempia toimenpiteitä... Auttaisiko, että vanhanajan työvoimatoimistot saataisiin takaisin, jossa työkkäriväki oli auttamassa, kannustamassa, neuvonta toimi suoraan ja heti? Ei auta että höpötetään, kun ihmiset ei halua hakea töitä... 

Nyt on maassamme semmoinen hätätilanne, että työvoimatoimistojen tehoa on nostettava! Jokainen maalaisjärjelläkin meistä ymmärtää, että mitä tapahtuu osalle 93000 työttömälle, kun eivät saa työtä vuoden aikana. Kustannukset moninkertaistuvat työttömän kautta yhteiskunnalle, eli sinun ja minunkin osaksi kannetavaksi monessa muodossa. Ja jos emme ajattele vain raha edellä, on menetykset suuria työttömän henkilökohtaisen elämän vaikuuttavuuksissa...

Tässä poimintoja kotimaan uutisista 30.12.14:
Korkeasti koulutetut ja kolmekymppiset ovat aiemmin olleet muita paremmassa suojassa työmarkkinoiden kurimukselta. Nyt näin ei ole, vaan korkeasti koulutettujen työttömien määrä kasvaa nopeasti. Viime vuonna kasvua kertyi noin 30 prosenttia edeltävästä vuodesta.  
Nuorten aikuisten osallistuminen työelämään on lisäksi laskenut tasaisesti viime vuosina.  
- Aktiivisessa työiässä olevien työntarjonta alenee, ja he eivät halua osallistua työmarkkinoille. Onhan se hyvin huolestuttavaa, päällikkö Juha Kilponen arvioi.  

Syitä, miksi nuoret aikuiset jäävät pois työelämästä, ei tarkkaan tiedetä. Kilposen mukaan yksi syy voi olla se, että laman aikana lasten kanssa jäädään herkemmin kotiin.  
- Huolestuttava piirre on, jos ei haluta hakea työtä ja passivoidutaan siksi, että nähdään, etteivät työmarkkinat vedä.  
Työttömyys myös pitkittyy. Tilastokeskuksen mukaan lokakuussa yli vuoden työttömänä olleita oli yli 93 000, mikä on viidenneksen enemmän kuin vuotta aiemmin.  

1 kommentti . Avainsanat: Työttömyys, perhe, ihmisyys, turva, turvallisuus, ihmisoikeudet

On vain tämä hetki - 12 -vuotiaan tytön elämänohjeet

Perjantai 19.9.2014 klo 11.32 - Riitta Haapala

On vain tämä hetki -12-vuotiaan brittitytön elämänohjeet 
Kuuntelin Klinikin kappaletta " on vain tämä hetki" ... Mietin niitä Ukrainan yllä olleita lentokoneessa, juuri ennen räjähdystä, Tsunamiin joutuneita, juuri ennen jättiaaltoa... Viimeinen halaus, viimeinen sana, viimeinen kirjoitus.
Koskettavaa on ollut lukea nuorten ajatuksia jotka on kirjoitettu kirkkain mielin, viimemetreillä, lopullisen sairautensa saattelemana. Yksi kirjoittajista on 12-vuotias brittityttö Athena. Hän kuoli toukokuun lopussa syöpään, mutta ennen kuolemaansa Athena ehti piilottaa kotinsa peilin taakse rohkaisevan ja positiivisen viestin perheelleen. Viestin löysi Athenan isä. Hän julkaisi medialle seuraavan kirjoituksen...
Ota sydämeesi nämä sanat....
Tässä muutama elämänohje peilin takaa löytyneestä pitkästä viestistä:
Ilo riippuu vain meistä itsestämme.
Ei se onnellinen loppu, vaan se tarina.
Tavallisen ja erityisen välinen ero on pieni. Muista, että ilo on matka, ei lopputulos.
Ole iloinen ja vapaa, usko elämään, niin olet ikuisesti nuori.
Jos tiedät jonkun nimen, et tiedä hänen tarinaansa.
Teot eivät kerro siitä, mitä toinen on joutunut kokemaan.
Rakkaus on kuin lasia, se näyttää kauniilta, mutta särkyy helposti.
Rakkaus on todella harvinaista. Elämä on outoa, mikään ei ole pysyvää, ja ihmisetkin muuttuvat.
Nauti jokaisesta päivästä. Kannattaa todella elää, kuin tämä päivä olisi viimeinen.
Elämästään voi tehdä ihanaa tai kamalaa.
Ne, jotka todella rakastavat sinua, pysyvät rinnallasi tilanteesta huolimatta.
Elämä on vuoristorataa; ilman ylämäkiä ei ole alamäkiä.
Joskus vielä rakastumme ihmiseen, jolle voimme avata sydämemme.
Rakkaus ei ole sitä, kenen kanssa vietät loppuelämäsi, vaan sitä, ketä ilman et voi sitä viettää.
Elämä on peliä ja rakkaus on voittajan palkinto.

1 kommentti . Avainsanat: Nuoret, lapset, perhe, positiivinen ajattelu, elämä

Näen sinut lapsi- varhainen vuorovaikutus

Perjantai 19.9.2014 klo 9.17 - Riitta Haapala

Tulla nähdyksi, olla olemassa... Minäkuva luodaan varhaisessa lapsuudessa. Ilman katsetta, katseen antamaa tähtihetkeä lapsi ei voi kasvaa todelliseksi minäksi. Varhainen vuorovaikutus vauvan ja vanhemman välillä on pienen ihmisen kehityksen peruslähtökohta. Varhaiseen vuorovaikutukseen kuuluu lapselle annettu katse, kosketus, syli, rauhoittaminen ja hellä hoiva. Myös muulla ympäristöllä ja sen yhteisön ihmisillä on merkitystä lapselle, nimeenomaan katseen kautta todentaa lapsi yhdeksi joukkoonsa.

Voimme vaikuttaa varhaisella vuorovaikutuksella vauvan aivojen terveeseen kehittymiseen... Traumaattiset kokemukset, stressi, pelko vauvaiässä ei ole hyväksi psyykkeen kehitykselle. 

Pieni vauva peilaa vanhemman katseesta, kasvoista ja ilmeistä omaa itseään, ja vanhemman mielialat vaikuttavat vauvaan. Stressaantunut vauva ei myöskään opi niin nopeasti. Kaikki vauvan oppimiseen tarkoitettu energia menee masennuksen voittamiseen ja se näkyy lapsessa apaattisena, vaisuna olemuksena. Terve vauva tutkii ympäristöään, nauraa, innostuu aikuisen katseesta kuin vallaton koiranpentu... Vauvat ovat viisaita jo pienenä. Vauvalle kaikki huomionosoitukset, laulut, lorut, hypytykset on rakennusainesta tulevaan elämään, siitä selviytymiseen. Annetaan jo pienelle evästä elämänreppuun, tulevaksi voimaksi uskaltaa osallistua/olla, jossa vahva minäkuva löytää paremmin paikkansa laumassa.

Vuorovaikutuksen tulee lähteä vauvan perustarpeista; ruoka, juoma,nukuttaminen, iloiset vaipanvaihtohetket yms. Pysähtyä, olla hetkessä lapsen kanssa on vauvalle ja vanhemmalle antoisaa. Jos on totuttu tiukkaan aikatauluttamiseen, kiireeseen ja ärsykkeisiin, lapsi reagoi kiireeseen itkuherkkänä, stressillä. Vanhempien tulisi luottaa enemmän itseensä, vuorovaikutukseensa vauvan kanssa luottavaisin mielin. Kukaan ei voi tietää paremmin miten omaa vauvaa hoidetaan...

Olet oman lapsesi paras asiantuntija, ja kasvattaja!

1 kommentti . Avainsanat: Lapsi, kasvatus, perhe

Ennaltaehkäisevää yhteistyötä, apua lastensuojeluun ajoissa

Tiistai 18.9.2012 klo 23.36 - Riitta Haapala, Kaupunginvaltuutettu, KD

Tämän hetken kauhusana on lastensuojelu, joka aiheuttaa kunnillemme merkittävästi kustannuksia. Kustannuksia ei voi, eikä saa välttää, jos asian tärkein kohde lapsi, tulee autetuksi. Perheiden suuria menetyksiä ei voi mitata millään rahalla tai mittarilla, ja siksikin aihetta on raskasta käsitellä.

Parhain keino olisi vähentää lastensuojelupalveluiden tarvetta tukemalla perheitä ajoissa. Ajoissa annettua tukea ovat ne ennaltaehkäisevät perhetyömuodot, jotka va­paut­tavat voi­ma­va­ro­ja ns.ras­kaa­mpaan las­ten­suo­je­lu­työ­hön. Parhaimmillaan kunnissa annettavaa ennaltaehkäisevää perheen tukea ovat neu­vo­lois­sa alkanut luottamuksellinen yhteistyö, joka jat­kuu var­hais­kas­va­tuk­sen kaut­ta kou­lui­hin asti. Ajoissa muodostettu matalankynnyksen perhetyömuodot ovat peruspalvelua, joihin kuntien kannattaa  taloudellisesti eniten panostaa. Myös valtion suurempi taloudellinen tuki ennaltaehkäisevään perhetyöhön olisi voimakas kannanotto, ja potku parempaan päin.

Lastensuojelua tulee myös kehittää monipuolisen uuden tutkimustiedon pohjalta, joka antaa perustaa sen menetelmien ja käytäntöjen kehittämiseen. Tämän uuden tutkimustiedon välittyminen päätöksentekijöille avaa tietoon pohjautuvaa keskustelua ja arviointia lastensuojelun kehittämisestä. Lastensuojelua onkin tarpeen kehittää sosiaalitoimen, ter­vey­den­hoi­don, varhaiskasvatuksen ja ope­tus­toi­men sekä kolmannen sektorin moniammatillisella yhteistyöllä.

Konkreettisesti  perhetyön ja lastensuojelun vaikuttavuutta kunnissa voidaan parantaa tarjoamalla lapsiperheille kotipalvelua, jolla voidaan tukea perheitä tilapäisissä väsymys- tai sairaustilanteissa, ja perheen kriisiytyminen voidaan estää.

Sosiaalityöntekijöille pitäisi luoda paremmat mahdollisuudet tehdä pitkäjänteistä asiakastyötä. Pitkäkestoisemmat työsuhteet mahdollistavat lastensuojelun piirissä olevien asiakasperheiden paremman tuntemisen, ja oikein kohdistetut tukitoimet. Tässä auttaisi myös sosiaalityöntekijöiden parempi palkkataso, joka toisi vetovoimaisuutta, sekä jaksavuutta vaativalle ja kuormittavalle sosiaalityön alalle.

Nyt tarvitaan hyviä ideoita meiltä kaikilta. Las­ten­suo­je­luasiat ovat nyt yhteiskuntamme keskiössä. Tällä alueella alkanut huolikeskustelu pitää muuttaa käytäntöön, jossa on mukana uusinta tutkimusta, laajempaa yhteistyötä, sekä taloudellisia resursseja lastensuojelun ennaltaehkäisevän työn toteuttamiseen.

1 kommentti . Avainsanat: lapsen ja perheen hyvinvointi, lastensuojelu

Lapsen edun huomioiminen

Perjantai 7.9.2012 klo 16.34 - Riitta Haapala, Kaupunginvaltuutettu, Kd, Valkeakoski

Lapsen edun huomioiminen

Minulle on jo lapsena, kotona ja koulussa opetetettu: ÄLÄ TAPA! Vanha ja vakaa oppi on mennyt kansamme keskuudessa myös muille. Tuo vanha käsky on jäänyt nyt huomioimatta, tai se ei ole enää juurtunut osalle sydämeen asti...Pienen 8-vuotiaan tytön julma kuolema, ja muut maamme perhesurmat ovat askarruttaneet lähipäivinä kansamme mieltä. Itse 7-vuotiaan tytön äitinä, lastentarhanopettajana ja kaupunginvaltuutettuna olen ollut murheissani, ja huolissani näistä tapahtumista. Mitä me voisimme tehdä, että nämä kauheat tapahtumat eivät toistuisi?

Ainakin koulussa ja kotona tuota vanhaa käskyä voisi täsmentää, avata,mitä se todella tarkoittaa. Ehkä tarvitaan lisää mielenterveyspalveluja, että sairaat mielet hoidetaan ajoissa? Ehkä lähimmäisestä välittäminen olisi nyt tärkeintä, että jokainen ihminen tulisi huomattua, ja lähimmäistemme perheiden tuska, kykenemättömyys kriiseissä ei jäisi vaille apua? Puuttua toisen ihmisen elämään on haaste, mutta puuttumattomuus voi olla osa jonkun henkilön, hänen perheensä karmaisevaa kohtaloa...

Lopuksi vielä laitan määritelmää lapsen etu, mitä se on. Jospa tämänkin muistelu rohkaiseee meitä puuttumaan, ja huomaamaan lapsi,hänen etunsa, hänen oikeutensa perheensä, oman alkaneen elämänsä keskellä.

Lapsen etu tarkoittaa sitä että lapsella on etusija erityiseen suojeluun tilanteissa, joissa lasten ja aikuisten edut ovat ristiriidassa keskenään. Lapsen etu tulee turvata ensisijaisesti siten, että lapsen vanhempia tai muita huoltajia autetaan ymmärtämään lapsen sekä fyysisiä, psyykkisiä että sosiaalisia tarpeita.

Erityisen tärkeätä on turvata lapselle jatkuvat, läheiset ihmissuhteet, joissa lapsi voi tuntea olevansa toivottu, hyväksytty ja rakastettu. Lapsen edun toteutuminen edellyttää, että häntä hoitavilla aikuisilla on myönteinen asenne lapseen sekä riittävästi tietoja ja taitoja lasten kasvatukseen.

Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota miten eri ratkaisut ja vaihtoehdot turvaavat lapselle

  • tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet
  • mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon
  • taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutukset
  • turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen ja henkisen koskemattomuuden
  • itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen
  • mahdollisuuden osallistumisen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan
  • kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen

1 kommentti . Avainsanat: perhe, lastensuojelu, turvallisuus

Turvallinen syli ja terve minäkuva lapsesta nuoruuteen...

Lauantai 16.4.2011 klo 14.26 - Riitta Haapala,ehdokas nro 57, KD,Pirkanmaa

Anna-Riikka 5v. kapuaa sänkyyn viereeni aamuaikaisella, ja sanoo."Katso äiti. Haluan nähdä sun kasvot. Kato mua silmiin..."

Lapsi haluaa tulla nähdyksi, kuulluksi, olla olemassa vanhempiensa katseiden vahvistamisen kautta. Lapsen sylittely ja haliminen ei ole pikkujuttu lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen ja itsetuntemuksen kannalta. Silmiin katsominen on kuin laulu, jossa todetaan:"Sinut nähdä kun saan, ja nähdyksi tulla. Kaksi pelkonsa voittaa."(Juha Tapio).

Tätä ajatusta vahvistaakseni löysin myös hyvän kirjoituksen, jossa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen toteaa Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun-kirjansa sisältöjä. Kirja on kattava esitys lapsen perustarpeista.

Sinkkonen ei anna tarkkoja toimintaohjeita. Hän luottaa aikuisen kykyyn olla sensitiivinen ja reflektoiva, eli kykyyn olla lapsen kanssa vuorovaikutuksessa lapsen aaltopituudella. Toisaalta Sinkkonen toteaa, että kaikkien vauvojen elämään ei riittävän hyviä vanhempia riitä. Huostaanotto on joskus välttämätöntä.

Varhaiset traumat vahingoittavat aivoja

  • Psykoterapia perustuu uskoon tai toivoon, että absurdin ahdistuksen, pelkojen ja depression syyt on mahdollista selvittää. Sinkkosen mukaan terapioita tarvitaan, mutta valitettavasti joskus traumat ovat liian pahat. Aivojen kuvantamistutkimukset tuottavat nykyisin uutta tietoa. Patologinen vuorovaikutus näkyy aivoissa tuhoutuneina alueina.
  • Varhaiset turvattomuuden, pettymysten ja hylkäämisten kokemukset tuottavat vauvalle valtavan stressin ja vastoin perinteistä uskomusta lapsen stressinsietokyky on huonompi kuin aikuisen. Pitkäkestoinen stressi tuottaa vaikeita neurokemiallisia tiloja, jotka tuhoavat keskushermostoa. Aikanaan tämä näkyy muistin ja ajantajun heikkoutena, impulssiyliherkkyytenä ja aggressiivisuutena, jolloin kynnys väkivaltaisuuteen on matala.
  • Ei voida liikaa korostaa, kuinka tärkeää lapselle on turvallinen syli ja emotionaalinen kiintymyssuhde ainakin yhteen aikuiseen.

Ylpeyden pelosta tähtikulttiin

  • Nykytodellisuus on hektinen, mutta lapsen kehitystä ei voi nopeuttaa. Minäkuvan ja tunteiden kehitys eivät tapahdu napista painaen. Naperon tietokonetaidoista ei voi päätellä, että hän olisi muilla alueilla aikuisten veroinen.
  • Eri aikoina on kasvatuksen filosofia vaihdellut. Vielä 40 vuotta sitten Suomessa harjoitettiin mustaa pedagogiikkaa. Lapselta piti ottaa luulot pois. Hyvän itsetunnon merkit käsitettiin perisynnin pilkahduksiksi, siis ylpeydeksi. Harrastettiin häpeärangaistuksia. Yhä on niin, että vanhempi väki pohtii kansallisella tasolla, mitä muut meistä ajattelevat.
  • Nyt on menty toiseen laitaan. Idols-tyyppinen tähtikultti rulettaa. Lapsi on olemassa vanhemmilleen erikoisosaajana. Vanhemmat kiidättävät pienokaisiaan harrastuksesta toiseen ja pienokaiset varmistavat stressinsä yökautisella tietokonepelaamisella. Sinkkonen näkee näissä ilmiöissä uudentyyppisen narsistisuuden ja selityksen sille, että lasten levottomuuden lisääntyminen on totta.

Ohjastusta satujen ja leikin maailmaan

  • Sinkkonen liputtaa klassisten satujen puolesta. Satujen hyvyyden ja pahuuden välillä ero, joka kehittää moraalitajua. Aikuisen kuuluu antaa alkuyllyke leikin maailmaan. Sen jälkeen lapsi osaa itse kehittää tarinoita yksinkertaistenkin lelujen avulla. Vanhempien ei pidä tuppautua leikkiin eikä kiikuttaa siihen elektronisia hirviöitä.
  • Mielikuvitus kehittää minuutta. Vahva minuus suojelee peli-, päihde- ja ihmissuhderiippuvuuksilta. Kasvuvuosina lapsen itsetunto ailahtelee rajusti. Vanhemmat voivat tukea tai tuhota sitä. Rakkaus ja rajat -ajattelu on kiistattomasti hyvä asia.

11 kommenttia . Avainsanat: perhe, lapset, nuoret, hyvinvointi

Isänpäivän innoittamana

Sunnuntai 14.11.2010 klo 14.10 - Riitta Haapala,KD

Isänpäivän innoittamana - Rohkaisua ja onnea isälle perheessä ja elämän haasteissa

Tämän päivän Rohkaisun sanaksi sivuilleni laitoin sellaista, joka sopii myös tämän 14.11 juhlapäivän merkkihenkilöille, isille.

12.6.10 Joosua 1:9 "Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra sinun Jumalasi on sinun kanssasi missä ikinä kuljetkin."

Elämämme on ajoittain niin haasteita ja muutosta täynnä, että isät tarvitsevat suurta rohkeutta ja voimaa toteuttaa isän tehtävää.

On hienoa että isyys on tullut näkyväksi. Isät ovat ylpeitä lapsistaan julkisesti, ottavat vastuun hoidosta ja kasvatuksesta tasapuolisesti äidin rinnalla.

Myös viimepäivien isien kommentit, ja artikkelit ovat ilmaisseet isän merkitystä perheensä keskellä. Lapset ovat kaikki myös isälle. Ei ole enää vallalla käsitys, että synnyttävä osapuoli olisi kaikesta vastuussa ja kaikkitietävä-kaikkivoipa. Vanhemmuus alkaa olla yhteinen projekti Suomalaisessa perheessä.

Isyys on myös kykyä olla pomo, tarttua perheen tilanteeseen perheen päänä, silti olla tasa-arvoisessa suhteessa vaimoonsa. Vastuunottajana isä tekee ratkaisuja, joissa pitää olla johdonmukaisen jämpti, etenkin murrosikäisen lasten isänä, jossa neuvoja ja rajoja antava vanhempi ei ole suosituin.

Uskallusta, rohkeutta, rakkautta  ja riemua isille 14.11 toivottaen!

  

2 kommenttia . Avainsanat: perhe