Vapaaehtoistyön teemavuosi 2011

Vapaaehtoistyön teemavuosi 2011

Köyhyyden vastaisesta vuodesta 2010 vapaaehtoistyön teemaan 2011

   Euroopan Unionin köyhyyden vastainen teemavuosi 2010 on historiaa ja on siirrytty viettämään vapaaehtoistyön teemavuotta 2011. Sinänsä asia on hyvä ja henkilökohtaisestikin arvostan Euroopan Unionin komission päätöstä. Kuitenkin hälytyskellotkin soivat sen suhteen, ettei nyt vain huudeta jälleen kerran vapaaehtoisia kentälle pelastamaan maailmaa sen suurista ongelmista. Meillä kotoisessa Suomessa on jo vuosia ollut havaittavissa vastuun sysäämistä vaikeimmista asiakkaista vapaaehtoisille. Siis hyvinvointivaltion vastuu on ollut karkaamassa. Siis hyvä asia voikin kääntyä karhunpalvelukseksi tärkeälle asialle – toivotaan, että tältä vältytään! Tämä kriittinen näkemys siksi, ettei innostuttaisi asioissa liikaa ja otettaisi sellaista sivuvirkaa, joka koituukin vapaaehtoisten voimavarat kuluttavaksi kivirekien vetämiseksi.

Mistä nyt onkaan kysymys, kun lähdetään vapaaehtoistyön teemavuoteen. Asiat ovat hyviä ja kannatettavia. Miten ne toteutuvat, riippuu myös meistä kaikista vapaaehtoiskentällä toimivista.    Teemavuodelle Euroopan komissio on määritellyt yhdeksi tavoitteeksi vapaaehtoistyön esteiden vähentämisen. Vuoden teemaksi komissio määrittelee ”vapaaehtoisena vaikutat!” Tämän pitäisi olla kansallisestikin yhtenä tavoitteena. Kuitenkin erinäisiä uhkapilviä vapaaehtoistoiminnan taivaalla tänäänkin leijuu. Niistä yksi pilvi on verokarhun ukkospilvi.  Toinen uhka on toiminnan mahdollisuuksien heikkeneminen mm. välttämättömän rahoituksen kaventumisena.

   Kun Euroopan komissio määrittelee tavoitteeksi myös vapaaehtoistyön arvon ja merkityksen tunnetuksi tekemisen, niin siinä olisi kenties yksi kansallisen valistamisen pisteeksi otettava Arkadianmäellä seisovan pylvästalon (luetaan eduskunta) sekä nyky- että tulevat valtiaat. Liian usein jää vaikutelmaksi, että juhlapuheissa esitetään monta hyvää ja kaunista, mutta kun tulisi lunastaa juhlapuheet, vallitsee suuri hiljaisuus. Tässä yhteydessä viittaan myös niihin kommentteihin, jotka liittyvät kansanedustuslaitoksen ja kaikkineen edustuksellisen demokratian vajeisiin.

   Vapaaehtoistyöstä on huomattava, että on olemassa monenlaista vapaaehtoistoimintaa. Siten ei ole yhtä ainoaa tapaa ja asiaa tehdä vapaaehtoistyötä.

toiminnan ohessa piirileikkiäkin, toimintakeskus pirskatti 90-luvun alussa

Tämä monenkirjavuus onkin olennaista muistaa tästä puhuttaessa. Tekijöitä on myös paljon ja varmaan virallisia lukuja enemmänkin. Eurobarometritutkimuksen mukaan  vapaaehtoistyötä sanoo tekevänsä kolme kymmenestä. He siis toimivat tieten tahtoen vapaaehtoisesti. Kuitenkin huomattavasti useampi muistolokeroita kaivettuaan huomaa tehneensä vapaaehtoistyötä.     Kun joskus kuulee jossakin toimintapisteessä kommentoitavan, että kun meitä on niin vähän tässä toiminnassa. Kuitenkin jos vuoden mittaan eri tapahtumista tulisivat kaikki vapaaehtoiset kirjatuiksi, niin lukumäärä yllättäisi vähyyttä kaihertavatkin.

   Vapaaehtoistyön osalta on huomattava myös Euroopan sisäinen erilaisuus. Eteläinen
Eurooppa on erilainen kuin tämä meidän pohjolamme. Erilaisuutta on myös Manner-
Euroopan sisällä. Näistä eroista heijastuu omia vaikutuksiaan myös vapaaehtoistoiminnan
käsittämiseen ja merkitykseen. Oma vaikutuksensa on kansallisilla eetoksilla. Meidän
pohjoisen hyvinvointivaltiollisen protestantismin kulttuurisesta perustasta nousevassa
eetoksessa huolenpitoasiat katsotaan hyvinvointivaltiolliseksi tehtäväksi kun taas katolisen
eetoksen piirissä yhteisöllinen vastuu tiedostetaan vahvemmin. Toisaalta Suomenkin
sisällä on löydettävissä maantieteellisiä eroja, mikä on todettu mm. hyväntekeväisyyttä
käsitelleissä tutkimuksissa. Siis monenkirjavuudessa on myös kulttuurinen tilkkutäkki
nähtävissä.

talkoosoppaa talkoilla keitettynä

Euroopan komission vapaaehtoistoiminnan teemavuotta esittelevässä aineistossakin todetaan, että vapaaehtoistyön määritelmiä ja perinteitä on useita. Näin on meillä Suomessakin.     Suurimmaksi yhteiseksi nimittäjäksi vapaaehtoistyölle Euroopan komissio sanoo sen, että ihmisten kokoontuessa yhteen auttamaan ja tukemaan kanssaihmisiä siitä hyötyvät tietenkin avuntarvitsijoiden lisäksi sekä koko yhteiskunta että itse vapaaehtoistoimijat.

   Yhteiskunnalta on kannattava sijoitus antaa vapaaehtoistyölle sen tarvitsemat voimavarat. Jos esimerkiksi toiminta tuottaa ennalta ehkäisevästi terveyttä niin, että säästetään yksi vuosittainen sairaalapaikka, niin tällä säästöllä voitaisiin turvata resurssit hyvin monenlaiselle vapaaehtoistoiminnalle. Nyt tarkoitan sitä, että vapaaehtoistoimintakin tarvitsee tietyt toiminnalliset resurssit tila ja muissa asioissa vaikka itse työ tehdään talkootoimintana.

   Kaikkineen eiköhän yhteiskunnassa pitäisi edelleen painottaa sitä, että perusvastuu on
oltava yhteiskunnalla ja tätä täydentäväksi tehdään vapaaehtoistyötä kukin voimiemme
ja mahdollisuuksiemme mukaisesti lähimmäistemme ja samalla myös itsemme hyväksi eli talkootyöllä yhteistä hyvää! Euroopan komission iskulause soveltuu kaikkeen kansalaistoiminnalliseen aktiivisuuteen eli vapaaehtoisena vaikutat! Vapaaehtoistyön
teemavuosi mahdollistaa osaltaan osallisuutta ja nähdyksi sekä kuulluksi tulemisen.
Kun jossakin vaiheessa esimerkiksi köyhyyden vastaisen tapahtuman järjestämisen
merkitykseen saattoi luottamus olla koetuksella, niin sittenkin merkittäväksi ja toimintaa
jatkamaan rohkaisevaksi tuli se, että kyseinen toiminta on sittenkin äänenä äänettömille.
Keskustellaan vapaaehtoistoiminnasta ja kaikki kansalaisaktivistit nyt asialle vuonna 2011.