Lama on armoton jakaja. Nuoria ei saisi jättää putoamaan joutilaisuuteen, joka vie itsetunnon ja työkyvyn. http://t.co/BPFUFASp3P

KOLUMNI

Lama on armoton jakaja, Anni Lassila HS
PÄÄKIRJOITUS Julkaistu 9.8.14

Valmistuin maisteriksi viime laman jälkimainingeissa 1990-luvun puolivälissä. Talous oli jo hyvässä kasvussa ja työttömyys väheni, mutta työtä en löytänyt.

Avoimiin paikkoihin oli aina tarjolla joku kokeneempi ja siksi pätevämpi. Lamakesinä oman alan työkokemuksen kartuttaminen oli minulle ja monelle ikätoverilleni vaikeaa.

Pian hakeuduin EU-aiheiseen työvoimakoulutukseen juristien, ekonomien, nuorten ja keski-ikäisten joukkoon. Erinomaisen koulutuksen päätteeksi tulin Helsingin Sanomiin harjoittelijaksi ja sille tielle jäin.

Minulle kävi siis hyvin ja niin myös monelle opiskelu- ja työvoimakoulutuskaverilleni. Tuore EU-jäsenyys tuotti työtä Brysselin ja kotimaan virkamiehistössä. Yritysten hurja kasvuspurtti imaisi loput.

Kaikkia ei onnistanut. Osa ei ole päässyt missään vaiheessa kiinni koulutustaan vastaavan työhön, joillekin on käynyt vielä huonommin.

Lamakausi jakaa ihmiset armottomasti. Työpaikkansa säilyttävät vain hyötyvät hintojen laskusta ja vaurastuvat entisestään. Työttömäksi joutuvat tai vasta työmarkkinoille tulevat sen sijaan häviävät. Vaikutukset kestävät pitkään. Yhdysvalloissa on havaittu, että korkean työttömyyden kautena valmistuvat kärsivät pienemmistä tuloista ja heikommasta urakehityksestä koko työuransa ajan.

Uuden työpaikan saaminen ei ole helppoa myöskään hyvin pitkän työuran jälkeen työpaikkansa menettäneille.

Suomessa viime laman traumojen voi nähdä tuottaneen yli sukupolvien kulkevia ongelmia elämänhallinnassa ja mielenterveydessä.

Jako on jälleen käynnissä. Työttömyys ei ole yhtä rajua kuin 20 vuotta sitten, mutta heikkoa taloustilannetta on jo kestänyt pidempään kuin silloin. Työttömyysaste hiipii ylöspäin. Samalla työmarkkinoilta vetäytyneiden, tukityöllistettyjen ja vajaatyöllisten määrä kasvaa.

Onneksi työttömyys ei ole aivan yhtä leimaavaa tai traumaattista kuin parikymmentä vuotta sitten. Rakennemuutoksen tai laman piiskaamilla aloilla työttömyyttä ei tarvitse pitää omana epäonnistumisena. On myös muodikasta kotoilla ja ekoilla – välttää ylenpalttista ostamista.

Niinpä tämä lama ei ehkä aiheuta yhtä suuria henkisiä vammoja kuin edellinen. Erityisesti nuoria ei silti saisi jättää putoamaan joutilaisuuteen, joka vie itsetunnon, ammattitaidon ja työkyvyn.

Menetettyjen tulevaisuuksien hinta on yksinkertaisesti aivan liian korkea.

Anni Lassila anni.lassila@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n politiikan ja talouden toimittaja.