Kaiken keskellä kompuroi äiti

Kaiken keskellä kompuroi Äiti

Ohjelmoitu arki pettää yölliseen oksennusbingoon, ja kuravaateheteikkö velloo eteisessä. Äiti venyy ja huolehtii – ehkä vähän nauraakin, kun ei muutakaan voi.

Hennaäiti taiteilee ja tiedostaa. Hän kokkaa kaikki vauvanruoat itse, luomusta totta kai. Perusäiti suoriutuu äitiydestään perusvarmasti, melua pitämättä. Perusäidin piltit on aina puettu oikein, ja lastenhuoneen valot sammuvat tasan kahdeksalta. Hennaäitiä ja perusäitiä yhdistää se, että he ovat joutuneet Huonon Äidin hampaisiin.

Huono Äiti kokee, että epäonnistuu lastensa kanssa, on huonompi kuin muut. Hänen laisiaan tapaa työpaikoilla, tanssitunneilla ja lähikaupassa, mutta harva tunnustaa olevansa Huono Äiti.

Huono Äiti on myös toimittajan Sari Helininsivupersoona. Helsinkiläisen 44-vuotiaan Helinin perheeseen kuuluu kaksi omaa lasta ja kolme aikuista lasta puolison edellisestä avioliitosta. Itse koettu äitiarki venyy mehukkaiksi jutuiksi Huono Äiti -nettisivuille.

– Jos asioita oikein ravistelee, jollekin voi herätä pieni ajatuksen siemen. Toisinaan asioita on helpompi lähestyä huumorin kautta, Helin selittää kymmeniä tuhansia lukijoita viikossa tavoittavan sivustonsa suosiota. Toukokuussa Huonolta Äidiltä ilmestyy myös kirja Huono Äiti – tunnustuksia.

Huono Äiti ironisoi äitiyteen ladattuja odotuksia ja nauraa stereotypioille. Ja niitähän riittää.

– Äitiyteen kuuluu valtavasti erilaisia alitajuisia ja tajuisia odotuksia, vaatimuksia ja ihanteita, miettii myös toimittajaEmilia Karhu.

Karhun äitiys on poikkeuksellista: Karhu on 40-vuotias leskiperheen uusi äiti. Hän on äitipuoli seitsemälle 6–17-vuotiaalle lapselle ja biologinen äiti 10- ja 13-vuotiaille pojille. Koko yhdentoista hengen perhe asuu Lohjalla.

Äitiydelle voi nauraakin

Äiti rakastaa lapsiaan. Siksi myös Huono Äiti venyy kaarisillaksi pyykkivuoren ja keittiön välille, sovittaa askeleensa iltapäivän lastenhakurumbaan ja peittää miten kuten yövalvomisen tummentamat silmänaluset. Hän juoksee riehumaan lumihankeen lastensa kanssa tai järjestää pitsaperjantain (ja -lauantain ja -sunnuntain).

Emilia Karhu myöntää, että äitiys on hänelle ristiriitaisten tunteiden temmellyskenttä. Toisaalta häntä riivaa jatkuva riittämättömyyden tunne, toisaalta hän näkee, että lapset voivat hyvin ja pursuavat elämää.

– Joskus vanhemmuudessaan voisi jopa kokea onnistuneensa! Mutta silti löydän itseni murehtimasta, olenko riittävän hyvä, riittävän tasapuolinen, riittävän johdonmukainen…

Usein äidit luovat paineita itse itselleen ja toisilleen, Sari Helin väittää. Äitiyttä suoritetaan ja toisten suoritusta tarkkaillaan. Suorituksen onnistumista mitataan lapsissa.

– Lapsista on tullut sellaisia äiti-minän jatkeita, joilla korostetaan itseä. On äitejä, joille tuntuu olevan tärkeää, että oma lapsi on paras pianossa, kuorossa, jalkapallossa ja koripallossa ja mielellään paras vielä tähtitiedekerhossakin. Lapsi on saavutus, Helin sivaltaa.

Vanhemmuutta ja siihen liittyvää vastuuta ei voi eikä saa paeta, Karhu huomauttaa. Yksikään äiti ei pääse eroon siitä, että hänen täytyy venyä, jaksaa, joustaa, huolehtia ja rakastaa paljon. Ehkä juuri siksi äitiydelle voi nauraakin – paljon...